suomi100

Päivät 28-31: Kalajoelta Ulkokrunniin

Päivä 28: Kalajoelta Pyhäjoelle

Kalajoella viihdyin Rautio Sportsin vieraana muutaman päivän, varustehuoltoa ja lepoa sekä tankkausta ohjelmassa. Kalajoen Hiekkasärkät ovat näkemisen arvoinen paikka, joiden ympäristö ja palvelut kasvavat kovaa vauhtia. Leirintäalueelta löytyy mm. Yksi Suomen parhaista Irkkupubeista! Suosittelen vahvasti kesälomareissua tänne Kalaforniaan! Vaikka Kalajoella olisikin viihtynyt hienosti vielä vaikka viikon, oli matkan jatkuttava. Superkiitokset Raution koko porukalle ja muille jotka tulitte moikkaaman!

Kalajoen jälkeen seuraava etappi oli Pyhäjoki, missä odotti mökkimajoitus tuttujen luona. Matkanteko sujui joutuisasti, 35 kilometrin pätkä tuntui edellisen 60 kilometrin päivämatkan jälkeen alkuverryttelyltä! Myötäinen tuuli lopahti sateiden jälkeen, ja loppumatkan meloin käytännössä tyynessä säässä. Illalla sauna upeissa merimaisemissa ja valmistautumaan taas seuraavaan päivään. Kiitokset Pyhäjoen mökkimajoituksesta sinne päin!

Raaheen Meripäiville - Pooki flakkaa! 

Pyhäjoelta matka jatkui Raahen suuntaan. Sääennuste näytti mukavaa kevyttä myötäistä tuulta, mutta yllättäen ennusteeseen ei taaskaan ollut luottamista. Lienee ilmatieteenlaitoksella pukannut tänä kesänä harmaita hiuksia näiden pienten matalapaineiden kanssa.. Tuuli kääntyi sivumyötäisesi ja nosti melko hyvänkokoisen mainingin. Pyhäjoen voimalaitoksen työmaan jälkeen merta oli edessä lähes kaksikymmentä kilometriä eli keikutusta riitti pitkälle pätkälle.

Rantautumistunnelmissa Raahessa

Rantautumistunnelmissa Raahessa

Meripäivät taustalla! 

Meripäivät taustalla! 

Raaheen saapuessa vastassa oli SUP Siniaallon parivaljakko koiransa Sulon kanssa. Tiesinkin että Pooki Flakkaa-tapahtuma oli keskustassa käynnissä ja siellä oli tarkoitus käydä esittäytymässä. En kuitenkaan osannut yhtään odottaa vastassa ollutta ihmismäärää! Aika huikea kokemus rantautua oikein juontajan juttujen kera rannalle, moni muukin tuli kyselemään reissukuulumisia. Hetken aikaa ehdin jututtaa innokkaita kyselijöitä jonka jälkeen matka jatkui Raahen läpi kulkevaa kanavaa pitkin majoitukseen. Illalla käytiin vielä nappaamassa retkieväät Raahen legendaarisesta Take Away-kebabravintolasta, ja virkistävän saunan kautta nukkumaan. Kiitos SUP Siniaalto vieraanvaraisuudesta! 

 

Raahen Kauneuskanava kulkee kaupungin läpi. 

Raahen Kauneuskanava kulkee kaupungin läpi. 

Raahesta Hailuotoon leppoisassa kelissä 

Aamulla Raahesta lähtiessä sää näytti täydelliseltä etenemiseen, matkaa seuraavalle etapille tulisi noin 35km. Hailuodon Marjaniemeen pyrin pääsemään, ja koska sää oli mitä parhain päätin lähteä melomaan pitkän pätkän suoraan meren ylitse. Etäisyyttä Tauvosta Marjaniemeen tulikin se lähes 25 kilometriä, taas loppupäivästä tuuli tyyntyi lähes täysin. Marjaniemessä sain myös lämpimän vastaanoton, muutama veneilijä tunnisti meikäläisen eikä aikaakaan kun matkaajalle saatiin murkinaa pöytään. Samalla tuli puheeksi reitin seuraava etappi, Ulkokrunni. Selvisi että vaikka Ulkokrunnin edustalle on merkitty suojasatama, on alue rauhoitettu ja maihinnousu sallittua vain luvan kanssa. Onneksi Marjaniemen veneilijät tiesivät tämän kertoa ja sainkin yhteyden Ulkokrunnin vartijaan joka toivotti mut tervetulleeksi kun kerroin matkan aiheesta. Kullanarvoisten vinkkien kanssa suuntasin vähän matkaa vielä Hailuodon rantaa edemmäs ja asetin teltan rantaviivalle. Seuraavan päivän melonta tulisi olemaan reittinä yksi haastavimmista koko reissulla. 

 

Rauhassa sai olla autiolla rannalla. 

Rauhassa sai olla autiolla rannalla. 

IMG_3915.JPG
Taivaanrannassa sateli enemmänkin vettä, vesisateet tulivat omalle kohdalle vasta yöllä. 

Taivaanrannassa sateli enemmänkin vettä, vesisateet tulivat omalle kohdalle vasta yöllä. 

IMG_3917.JPG

Ulkokrunnia kohti - horisontissa pelkkää merta

Hailuodosta Ulkokrunniin tulee matkaa suoraan yli 35 kilometriä, keskelle avointa merta. Koko reitiltä ensimmäinen "suoja" löytyisi vasta 20 kilometrin melonnan jälkeen, joten etukäteen matka jännitti melko paljonkin. Sääennusteet olivat vaihdelleet laidasta laitaan moneen otteeseen viime viikkoina, viimeksi edellisenä päivänä. Toivoin että tällä kertaa ennuste heilahtaisi itselle onnekkaasti jotta ylitys sujuisi turvallisissa merkeissä. 

Tasaista on. Aurinkokin näyttäytyi ennen pilvien saapumista. 

Tasaista on. Aurinkokin näyttäytyi ennen pilvien saapumista. 

Ulkokrunnin mökkien sisustusta. 

Ulkokrunnin mökkien sisustusta. 

Vesiturvallisuutta vuosien takaa! Tätä korkkiliiviä on kuulemma käytetty pelastusliivinä ennen moderneja aikoja. 

Vesiturvallisuutta vuosien takaa! Tätä korkkiliiviä on kuulemma käytetty pelastusliivinä ennen moderneja aikoja. 

Mökit ovat olleet kovien myrskyjen armoilla. 

Mökit ovat olleet kovien myrskyjen armoilla. 

Tuuria olikin matkassa, tuuli tyyntyi lähes täysin ja olin hyvässä vauhdissa koko päivän! Vasta n. 2 kilometrin päässä rannasta vastatuuli alkoi taas heräillä, mutta tässä vaiheessa se ei enää päässytt haittaamaan menoa. Rannassa odottikin mieluisa vastaanotto, kun Maakrunni-säätiön edellinen puheenjohtaja odotteli muita saapujia saarelle. Selvisi että paikalle olisi tulossa myös muita säätiön aktiiveja, ja seuraavana päivänä olisi tiedossa pieniä kunnostustöitä ja talkoohommia. Sain myös hyvin tarkan selostuksen saaren historiasta ja ympäristöstä sekä hyvän opastuksen saarta kiertävälle luontopolulle. 

 

Upeaa metsää saaren keskivaiheilla. 

Upeaa metsää saaren keskivaiheilla. 

IMG_3904.JPG
IMG_3898.JPG
Kuka arvaa mitä varten nämä kivikehät on tehty?

Kuka arvaa mitä varten nämä kivikehät on tehty?

Ulkokrunni on ensimmäisiä yksityisiä suojelualueita Suomessa ja on ollut edelläkävijöitä luonnonsuojelun asialla. Alue on suojeltu jo 1930-luvulta saakka ja nykyään alueella saa vierailla vain kirjallisella luvalla Maakrunnisäätiöltä, tai kesäisin 15.7.-31.8. Välisenä aikana erillisellä luvalla. Alueella on ollut osoitettuna alusta asti oma vartija, joka on huolehtinut siitä että alueen luontoa kunnioitetaan. Etenkin alkuvaiheissa tämä herätti paljon tunteita paikallisväestössä jotka olivat jo ammoisista ajoista saakka käyneet keräämässä luonnosta ravintonsa. Muunmuassa pienentyneet hanhikannat ajoivat kuitenkin suojelun asiaa. Suojelulla haluttiin turvata alueen ruoaksikin käytettyä eläinkantaa, ja suhde luonnonsuojeluun on alusta asti täällä hyvin käytännönläheistä. Aiemmin Ulkokrunnista erillään ollut Pihlajakari on ollut vuosia kalastajien turvasatama etenkin syysmyrskyillä ja saarelta löytyykin muutamia kalastuskämppiä. Nyt Pihlajakarin ja Ulkokrunnin välinen alue on noussut merestä  ja kasvanut umpeen. 

Keskellä kaislikkoa kahlaamassa. 

Keskellä kaislikkoa kahlaamassa. 

Ulkokrunnin toisessa päässä sijaitsee Oulun yliopiston tutkimuslaitos, vanha puupooki sekä jo käytöstä poistettu rautapooki. Viimeisen torniin pystyy kiipeämään melkoisen ilmavia terästikkaita pitkin ja sieltä aukeaa upeat maisemat ympäröiville alueille. Saari on melko iso ja todella täynnä monenlaista elämää! 

 

Rautapooki näkyy kilometrien päähän. 

Rautapooki näkyy kilometrien päähän. 

Suhteellisen "ilmavat" tikkaat vievät pookin htorniin. 

Suhteellisen "ilmavat" tikkaat vievät pookin htorniin. 

Päätähuimaava maisema alaspäin. 

Päätähuimaava maisema alaspäin. 

Pelkästään tämän maiseman takia kannatti meloa lähes 1200 kilometriä! 

Pelkästään tämän maiseman takia kannatti meloa lähes 1200 kilometriä! 

Ei voi muuta kuin kiitellä hyvää tuuri ajoituksen kanssa! Tälle matkalle on kertynyt rutkasti uusia kokemuksia ja tieto rannikkoalueesta on karttunut monella tasolla. Nyt osuin Ulkokrunniin samaan aikaan Metsähallituksen meribiologien kanssa, jotka ovat täällä tekemässä perustutkimusta. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla heidän työstään, työtavoistaan sekä tutkimustuloksista! 

 

Erilaisia pilviä horisontissa. Tällä hetkellä olimme matalapaineen keskuksessa. 

Erilaisia pilviä horisontissa. Tällä hetkellä olimme matalapaineen keskuksessa. 

Näkymä metsän ylitse. 

Näkymä metsän ylitse. 

IMG_3895.JPG
Monimuotoista luontoa näkyvissä joka suunnalla. 

Monimuotoista luontoa näkyvissä joka suunnalla. 

Tässä kelpasi hengähtää hetki ja nauttia eväitä. 

Tässä kelpasi hengähtää hetki ja nauttia eväitä. 

Tämä päivä menee lepäillessä ja pienissä talkoopuuhissa, ulkona pauhaa kova tuuli joka ei mahdollista liikkumista täältä yhtään mihinkään. 

 

IMG_3918.JPG

Päivät 23-27: Åminnesta Kalajoen hiekkadyyneille

Åminnesta lähtö sujui hyvin, vaikka matkaan pääsinkin vasta myöhemmin iltapäivällä. Pääsin saarien suojissa ohittamaan Vaasan, ja onnistunut reittivalinta toi myös muutamille isommille ylityksille leppoisan kesäisen myötätuulen. Alunperin olin ajatellut leiriytyä jonnekin Raippaluodon sillan lähettyville, mutta mukavassa myötäisessä laskettelin vielä melkein kymmenen kilometriä eteenpäin.  

Tauolla sillan kupeessa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska sillan alla oli todella kova virtaus. 

Tauolla sillan kupeessa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska sillan alla oli todella kova virtaus. 

Sillan ohituksen jälkeen tarkistin sääennustetta ja soitin Kalajoelle; mikäli sääennusteeseen ei suuria muutoksia tulisi, saapuisin Maanantaina illalla Kalajoelle. 

 

Hyvillä fiiliksillä, matka etenee. 

Hyvillä fiiliksillä, matka etenee. 

Pitkiä ylityksiä tyynellä säällä 

Edellisiltana yritin päästä pitkälle jo siitä syystä että seuraavan päivän reitille osuisi yhdet pisimmistä ylityksistä koko reissulla. Niihin menisi koko päivä, joten toivoin että sää pysyisi hyvänä.

 

Tällaisia auringonlaskuja on nyt ollut tarjolla paljon! 

Tällaisia auringonlaskuja on nyt ollut tarjolla paljon! 

Rantautuessa ensimmäinen asia mielessä on ruoka. Onneksi mun keittimellä vedet kiehuu niin nopeasti että hyvä kun ehdin saada pastapussia auki ajoissa! 

Rantautuessa ensimmäinen asia mielessä on ruoka. Onneksi mun keittimellä vedet kiehuu niin nopeasti että hyvä kun ehdin saada pastapussia auki ajoissa! 

Ennen pitkiä ylityksiä reitillä oli kivoja saaristoväyliä upeissa maisemissa. Mantereen puoli ja lähimmät saaret ovat usein täyteen rakennettuja, mutta vähänkin ulommilla saarilla on usein aivan tyhjää. Välillä tuntuukin siltä että vaeltaisi koskemattomassa erämaassa kun rakennuksia ei näy kilometrien säteellä missään! 

Kun pääsin avoimen selän laidalle, tajusin kuinka pitkä matka olisi edessä. Vastarantaa ei näkynyt, joten suunta oli otettava kompassilla. Meloin lähes kolme tuntia ennenkuin lopullinen määränpää alkoi pikkuhiljaa paljastua horisontista!

 

Tyyntä ja hiljaista. 

Tyyntä ja hiljaista. 

Tuollaisella säällä melominen on hämmentävä kokemus. Keskellä merta on hiirenhiljaista, ilma seisoo täysin paikallaan. Veden peiliä muistuttavaa pintaa rikkoo vain tasaisesti vettä halkova laudan keula ja melan vedot. Kun on melonut tarpeeksi kauas rannasta, tuntuu kuin meloisi pienessä kuplassa. Rannat ovat muuttuneet vain mustiksi viivoiksi kaukana horisontissa, toisella puolella merenpintaa ei erota taivaanrajasta. Ympäristö näyttää muuttuneen kummallisen kaksiulotteiseksi. Tätä jatkuu tuntikausia, kunnes ensimmäiset rannat vastakkaisella puolella alkavat pikkuhiljaa lähestyä. Kun puut alkavat erottua, kupla puhkeaa ja yhtäkkiä olen taas takaisin tavallisessa maailmassa. 

Keskipäivän paahteessa veden pinta aaltoili rauhalliseen tahtiin. 

Keskipäivän paahteessa veden pinta aaltoili rauhalliseen tahtiin. 

Pieni kalastajavene laskee verkkoja veteen kauempana merellä. 

Pieni kalastajavene laskee verkkoja veteen kauempana merellä. 

Illala leiripaikaksi löytyi lyhyt hiekkarannan pätkä, metriäkään pidemmälle ei olisi enää jaksanut meloa. Pitkä päivä lämpimässä säässä teki tehtävänsä ja lokkien vastalauseista huolimatta iskin teltan pystyyn rannalle ja hienon auringonlaskun saattelemana painuin nukkumaan.

 

IMG_3843.JPG
IMG_3855.JPG

 

Raskas päivä vastatuuleen

Seuraavana aamuna pääsin liikenteeseen aluksi tyynessä säässä, mutta vain vajaan tunnin melonnan jälkeen tuuli alkoi nousta, tietenkin vastaisena. Edellisten päivien hyvä eteneminen antoi kuitenkin voimia jatkaa matkaa, ja tahkosin ylityksiä yksi kerrallaan, saarelta saarelle ja niemenkärjestä toiseen. Merenkäynti teki etenemisestä tuskaisen hidasta mutta jatkoin silti matkaa. Koko päivänä en ottanut yhtä ainoaa kuvaa, kaikki energia meni melomiseen. Illalla löysin melkoisella tuurilla hyvän yöpaikan, tuuli luonnollisesti tyyntyi samalla kun sain teltan pystyyn...

 

Seuraavan päivän ohjelma näytti melko samanlaiselta. Aamupäivän pääsin pitkälti saarien suojissa, Pietarsaari oli jäämässä taakse. Tuulta riitti myös tälle päivälle ja edellisten päivien raskaat melonnat alkoivat jo painaa käsissä. Olin toivonut että pääsisin jonnekin Kokkolan ja Lohtajan välille saakka, mutta matka tyssäsi Kokkolan edustalle. Sieltä löytyi kiva retkeilysaari jossa oli myös autiotupa. Päätin painua aikaisin nukkumaan, seuraavasta pätkästä tulisi todella pitkä jos haluaisin päästä Kalajoelle saakka.

Kalajoelle 60km

Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja kääntynyt puhaltamaan etelästä. Lähdin hyvällä fiiliksellä etenemään kevyessä myötäisessä tuulessa. Tuuli tyyntyi myöhemmin kokonaan, ja takanani tulleet sateet pyöräyttelivät tuulta monelle suunnalle ennen sateen alkamista. Ensimmäinen saderintama tuli kohdalle noin 10 kilometrin päässä Lohtajalta ja toi mukanaan kovaa Etelätuulta. Ehdin juuri ja juuri kiskoa kuivapuvun shortsien päälle ennen sadetta ja tuulta. Ensimmäisen sateen jälkeen tuuli tyyntyi taas lähes täysin, mutta merenkäynti jäi. Vauhti hidastui ja aloin jo tuskailemaan että tällä vauhdilla en Kalajoelle iltaan mennessä ehdi.  

 

Lohtajan Ohtakarin takana oli onneksi tyyntä, niemenkärki blokkasi aallokon hyvin. Odottelin vielä että toinen saderintama ohitti mut, ja siirryin suoraan OHtakarin pohjoispuolelle tyyneen kohtaan. Vedin kuivapuvun hupun silmille, otin mukavan nojan varustesäkkeihini ja otin päiväunet! Laitoin puhelimeen herätyskellon puolen tunnin päähän, ja annoin kevyen myötätuulen keinutella mua suoraan pohjoista kohti. Totesin että joko herään siihen että tipahdan veteen, tai sitten herätyskelloon! Lauta oli kuitenkin riittävän tukeva, enkä päätynyt veteen. 

Päikkäreiden jälkeen voimat olivat palanneet, ja lähdin kovalla innolla painamaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. 

Saarimaisemia Rahjan saariston edustalta. Tästä oli enää noin tunnin melonta perille. 

Saarimaisemia Rahjan saariston edustalta. Tästä oli enää noin tunnin melonta perille. 

Perille saavuin mahtavassa saattueessa! Yksi mun pitkäaikaisista sponsoreista, Rautio Sports on Kalajoelta, joten nämä dyynit ovat tulleet todella tutuiksi vuosien varrella. Vastassa oli Rautio Sportsin porukkaa SUPeilla ja veneellä. Rannassa odotti ruokaa, juomaa ja sauna, upealla auringonlaskulla varustettuna. Ihan mielettömän hieno fiilis päästä tänne muutamaksi päiväksi lataamaan akkuja ja lepäämään ennen viimeistä puristusta Tornioon! 

 

 

Päivät 18-22: Yyteristä Skaftungin kautta Åminneen

Tähän postaukseen tuleekin nyt kerralla lähes viikon päivitykset, joko elektroniikka on temppuillut tai sitten yhteydet katkeilleet. Harmittavasti kuvien lataaminen ei ole onnistunut heikoilla yhteyksillä, eikä blogi ole päivittynyt.. Etelä-rannikon jälkeen hyvät yhteydet ovat selkeästi harvemmassa, mutta nyt onneksi pääsee taas kertomaan tilanteen edistymisestä. 

Päivä 18: Yyteristä liikkeelle

Aamu valkeni kirkkaana ja tuulettomana, ennusteessakin tuulen piti olla sivumyötäistä ja myöhemmin iltapäivällä sivutuulta. Alustavasti päivä näytti siis siltä että etenemään pääsisi reilustikin!  

Alku sujuikin oikein hienosti, tyynessä säässä pääsin etenemään pitkän pätkän. Tahkoluodon kohdalla mua tuli moikkaamaan myös purjelautaporukoista tuttu Tero, joka oli yrittänyt tavoittaa mua reitin varrella SUP-laudalla. GPS-päivitys kun tulee harvemmalla välillä näkyviin (30min päivitysväli akun säästämiseksi) olinkin ehtinyt koukata eri reitille kuin Tero oli olettanut, ja taisi tulla hiukan kiire että ehti tavoittaa mut ennen reitin kääntymistä uudelle suunnalle! Onneksi pysähdyin juttelemaan sataman kohdalla parille veneilijälle, ja sillä välin Tero ehti tavoittaa mut maan kautta. 

 

Tahkoluodon edustalla oli aivan tyyntä aamulla. 

Tahkoluodon edustalla oli aivan tyyntä aamulla. 

Puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi hiljalleen nousta, ja ennusteesta poiketen lähes suorana vastatuulena luoteesta! Ihmettelin hetken aikaa että näyttääkö kompassi väärin (välillä jos aurinkopaneeli on ollut liian lähellä kompassia se on näyttänyt aivan väärin) mutta parin tarkistuksen jälkeen luku oli edelleen sama. Pieni turhautuminen alkoi jo hiipiä puseroon, koska edessä oli pari pitkää ylitystä joilla ei saarista löytyisi suojaa. Päädyin pienelle saarelle pohtimaan tilannetta, suoraan edessä aukesi lähes 5km  ylitys vastatuuleen avoimella merellä. Hermostuminen ei nyt auttaisi, joten kaivoin repusta makuualustan, makuupussin ja ruoanlaittovehkeet. Keittelin rauhassa lounaan ja painuin päiväunille. 

Reilun tunnin tauon jälkeen tuuli oli hieman heikentynyt ja voimat palanneet. Päätin runnoa itseni vaikka väkisin vastarannalle, matkan oli jatkuttava. Matkaan meni lähes kaksi tuntia, kun normaalisti vastaava matka menisi noin tunnissa. Toisella puolella pääsin pienten karien ja luotojen suojaan, ja matka alkoi taas sujua jouhevammin. 

Olin jo suunnitellut majoitusta jonnekin Merikarvian eteläpuolelle, mutta illaksi tuuli tyyntyi täysin. Tajusin että perustuuli ei ollut riittävän voimakas, ja tämän takia olin koko päivän taistellut merituulta vastaan! Auringon laskiessa tuuli tyyntyi ja lopulta kääntyi lähes 180 astetta kevyeksi myötäiseksi. Jatkoinkin matkaa vielä merikarvian ohi yli 10 kilometriä, koska seuraavaksi päiväksi oli ennusteessa kovaa maatuulta. Etelässä tiedossa oli kunnon myräkkää, täällä päästäisiin todennäköisesti vähemmällä. Merikarvian edustalla oleva iso selkä olisi mahdoton ylittää huomisessa säässä joten päätin painaa vielä sen yli jotta pääsisin hyviin asemiin seuraavaa päivää varten.

 Leiripaikka löytyi hyvällä tuurilla, täydellisessä auringonlaskussa ja pehmeällä sammaleen peittämällä pläntillä pienestä saaresta. Ilta oli jo pitkällä, lähes 12 tuntia melontaa takana kun pääsin viimein lepäämään.

 

Täydellinen leiripaikka yöksi. Tuon matalammalle aurinko ei juuri yön aikana enää laskenutkaan! 

Täydellinen leiripaikka yöksi. Tuon matalammalle aurinko ei juuri yön aikana enää laskenutkaan! 

Illan maisemia saaresta. Viereisen luodon tiirat olivat ärhäkkänä kun meloin ohi, mutta rauhoittuivat kun pääsin saaren rantaan.    

Illan maisemia saaresta. Viereisen luodon tiirat olivat ärhäkkänä kun meloin ohi, mutta rauhoittuivat kun pääsin saaren rantaan. 

 

Näissä maisemissa oli hyvä fiilis jäädä odottelemaan seuraavan päivän myräkkää. 

Näissä maisemissa oli hyvä fiilis jäädä odottelemaan seuraavan päivän myräkkää. 

Päivä 19: Matka jatkui Skaftungiin

Aamulla tuuli oli noussut, ja pääsin hyvistä asemista liikkeelle. Aluksi tuuli itseasiassa oli melko myötäinen, mutta kuljin aivan rantaviivaa pitkin koska kauempana rannasta tuuli jo todella kovaa merelle päin.  

Matkanteko oli melko hidasta, koska rannan lähellä sai jatkuvasti väistellä kiviä. Myöskään suorinta reittiä kulkeminen ei ollut mahdollista, koska monesti jouduin koukkaamaan satoja metrejä rannikon muotojen mukaan. Toisaalta matka kuitenkin eteni koko ajan, joten en ollut turhan huolissani pienestä kiertotiestä.

 

Tällaisia meren muovaamia taukopaikkoja löytyi monesta kohtaa. Melko erikoinen fiilis kun toisella puolella suoraa rantaviivaa ja vasemmalla pelkkää avointa merta.  

Tällaisia meren muovaamia taukopaikkoja löytyi monesta kohtaa. Melko erikoinen fiilis kun toisella puolella suoraa rantaviivaa ja vasemmalla pelkkää avointa merta.  

Iltapäivällä olin jo suunnittelemassa taukoa, kun yhtäkkiä lauta kolahti aivan yllättäen eteen ilmestyneeseen kallioon. En tiedä miten se pääsi yllättämään niin täysin, mutta samalla kolahduksella toinen laudan sivuevistä irtosi. Näin heti että se laskeutui ensin kallion reunalle veden alla, ja lähti sitten liukumaan hitaasti syvyyksiin loivaa kallionreunaa pitkin. Sivuevät ovat elintärkeät laudan suunnan pitämisessä etenkin sivutuulessa,  joten ei auttanut muu kuin sukeltaa perään. Riisuin äkkiä kelluntaliivin, lippiksen ja melontapaidan, ja hyppäsin mereen. Onneksi evä on kirkkaan valkoinen ja erottui hyvin kalliolla. Sain sen juuri kiinni ennen paljon syvempää pudotusta. Vesi oli tietenkin jääkylmää, joten tämän jälkeen olinkin sitten erittäin hereillä. Totesin että nyt lienee hyvä hetki pitää tauko, ja meloin rantakallioille kuivattelemaan kamppeita. 

 

 

Tämä rako oli kuin tehty SUP-laudan pysäkointiä varten! 

Tämä rako oli kuin tehty SUP-laudan pysäkointiä varten! 

Toivoin että olisin päässyt jatkamaan illalla pidemmällekin, mutta matka katkesi Skaftungin kohdalla. Vomiat alkoivat olla lopussa, lämmin päivä oli vienyt tehokkaasti mehut miehestä. Onneksi Skaftungin kohdalla odotti lämmin vastaanotto, eräs reissua seuranneista perheistä toivotti mut tervetulleeksi heidän vieraakseen! Olin todella otettu tästäkin vieraanvaraisuudesta: koko matkan ajan olen ollut häkeltynyt ihmisten halusta auttaa ja tsempata. 


Välipäivä Skaftungissa

Tuulen takia en päässyt jatkamaan matkaa, mutta sain jäädä jatkamaan vierailua perhe Lindberg & Palmun luokse. Valtavan suuret kiitokset teille, lepopäivä teki hyvää! Kävin tutustumassa Skaftungin kylään lainapyörällä, maisemat olivat kuin postikortissa tässä pienessä kalastajakylässä! Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Naapurin Timo vei mut vielä kauppareissulle, ja sain hyvin taas eväitä täydennettyä ennen matkan jatkumista.  

 

Pyörälenkillä maalaismaisemissa!    

Pyörälenkillä maalaismaisemissa! 

 

Päivä 20: Kaskisten ohi tyynessä säässä 

Ennusteessa oli kevyttä myötätuulta mutta aiempien kokemusten perusteella tiesin odottaa merituulen vaikutusta, joten pyrin lähtemään ajoissa liikkeelle. Aamupäivän pääsinkin hyvässä myötäisessä, kunnes Kristiinankaupungin kohdalla tuuli tyyntyi täysin. 

 

Horisontista on vaikea erottaa missä meri loppuu ja taivas alkaa! 

Horisontista on vaikea erottaa missä meri loppuu ja taivas alkaa! 

Ilta meni tyynessä meloessa, kunnes joskus kuuden jälkeen tuuli taas nousi -yllättäen- vastaisena. Totesin että olisi turhaa jatkaa matkaa väkisin, ja laitoin leirin pystyyn pienelle saarelle. 


 

Maisemia matkan varrelta. 

Maisemia matkan varrelta. 

IMG_3775.JPG

Päivä 21: Vaasaa kohti?

Päivän ennusteessa oli taas kevyttä myötätuulta, mutta en enää odottanut tuulelta kummoisia, niin moneen kertaan olin saanut jotain muuta kuin ennusteessa oltiin kerrottu! Ajattelin kuitenkin painaa pitkän päivän, mikäli tuuli pysyisi kevyenä.

Onneksi tällä kertaa tuuli todella nousi myötäiseksi, pysyen koko päivän kuitenkin todella kevyenä. Onneksi, sillä etenkin avoimilla pätkillä merellä nousee nopeasti isoakin aallokkoa vaikka tuuli olisi todella kevyttä. Aallokko taas hidastaa etenemistä, kun tällä lastilla lauta ei varsinaisesti kovin helpolla nouse surffaamaan aaltoja.

Aluksi oli tyynempää.   Ilta menikin meloessa leppoisassa myötätuulessa pitkiä pätkiä kerrallaan. Tauot pidin laudalla, yhden kerran pysähdyin maihin syömään vähän isomman aterian.    

Aluksi oli tyynempää. 

Ilta menikin meloessa leppoisassa myötätuulessa pitkiä pätkiä kerrallaan. Tauot pidin laudalla, yhden kerran pysähdyin maihin syömään vähän isomman aterian. 

 

Rannikko on täynnä tämän näköisiä pieni kalastajien..hmm.. oliko putka se oikea nimi? 

Rannikko on täynnä tämän näköisiä pieni kalastajien..hmm.. oliko putka se oikea nimi? 

Evästauot laudalla näyttää yleensä tältä! 

Evästauot laudalla näyttää yleensä tältä! 

Illan leiripaikka olikin sitten vähän erikoisempaa sorttia! Rantaan saapuessa tajusin että varmasti lähimmän kilometrin säteellä ei rannasta tasaista paikkaa löytyisi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pistää teltta pystyyn noin 3 metriä korkean boulderin päälle koska voimat eivät enää riittäneet meloa pidemmälle leiripaikan etsintään.  

Onneksi illan maisema kruunasi päivän! 

 

Rannassa odotti tällaista louhikkoa niin pitkälle kun näki molempiin suuntiin.

Rannassa odotti tällaista louhikkoa niin pitkälle kun näki molempiin suuntiin.

IMG_3779.JPG
Teltasta oli komeat näkymät!    

Teltasta oli komeat näkymät! 

 

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan upeasti, ennen auringon painumista pilvien taakse. 

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan upeasti, ennen auringon painumista pilvien taakse. 

Havainnekuva leirin sijainnista kun aurinko oli jo laskenut pilvien taakse. Iso kallionlohkare oli ainoa "tasainen" leiripaikka satojen metrien säteellä.

Havainnekuva leirin sijainnista kun aurinko oli jo laskenut pilvien taakse. Iso kallionlohkare oli ainoa "tasainen" leiripaikka satojen metrien säteellä.

Päivä 22: Väkisin Åminneen

Eilinen päivä alkoi tuulisempana kuin luulin, joten reittisuunnitema muuttui radikaalisti. Meloin itseasiassa ensimmäiset sadat metrit takaisin eilistä reittiä, joka kieltämättä otti vähän päähän. Koukkasin sisemmille väylille jotta pääsisin pakoon kovinta tuulta, mutta siitä huolimatta loppumatka oli tuskaisen hidas ja raskas. Kuvia ei tallentunut koko päivältä, koska vettä satoi kaatamalla puolesta välistä eteenpäin. Åminneen saavuin aivan viimeisillä höyryillä, viimeinen 5 kilometriä oli niin kova tuuli ja vesisade, että pelkäsin joutuvani luovuttamaan, ja jäämään jonkun mökin rantaan odottelemaan parempaa keliä. Hammasta purren runttasin itseni kuitenkin leirintäalueelle (muistin että sieltä saa grilliruokaa) ja tyytyväisenä päivän työhön jäin tänne yöksi. 

 

Tänään matka ei jatku, sää on edelleen surkea melonnan kannalta. Kova vastatuuli ja vesisade pitävät mut vielä tämän päivän täällä, joten nyt tiedossa on taas nukkumista, syömistä ja lepoa! 

 

Aamupalaa tuulisella kivellä!  

Aamupalaa tuulisella kivellä!